Pienen tauon jälkeen bändi jatkoi jäljelle jääneellä miehityksellä, sai uuden runttaavamman soundin ja nimeksi tuli White Midnight. Dave haki entistä suoraviivaisempaa musiikkia ja eritoten hän halusi soittaa kitaraa lujaa. Itse asiassa jo tammikuun puolivälissä oli tämän muodostelman ensimmäinen keikka.
Toukokuun ja lokakuun välissä 1989 bändi äänitti Harasoo -studiossa LP:n 'Creampistols', joka julkaistiin joulukuussa 1989. Albumia tehtiin pätkittäin, muutamia tunteja kerrallaan. Levyn soundi on mahdollisimman luonnollinen ja muokkaamaton. Äänitykset on tehty suorina ottoina ilman päällekkäisäänityksiä, vaikka muuten biisien kanssa onkin tehty paljon työtä. Nimi 'Creampistols' syntyi bändin roudari Sidin huulesta, että bändi kuulostaa Creamin punkversiolta.
Ensimmäiseksi singleksi poimittiin kappaleet 'You Should Have Known'/ 'You´ve Got The Key'. A-puoli on albumin tarttuvin ja myöskin kevein biisi. Se sai mukavasti soittoaikaa radiossa ja jukeboxeissa.
Muuten musiikki onkin melkoista jyräämistä. Kaikki kappaleet kahta lukuunottamatta ovat Daven käsialaa. Levyn on tuottanut Costello Hautamäki yhdessä Daven kanssa. Taustoja laulamassa ovat Hautamäen lisäksi Joe Vestich ja Juice Leskinen sekä Diamond sisters elikkä Kata Laurikainen ja Toni Lähteenmäki. Loppupuolella meininki hieman rauhoittuu, sillä kunnianosoitukseksi Dylanille mukaan otettu 'Knockin´ On Heavens Door' ja akustinen perusblues 'Rollin´ And Tumblin´' päättävät levyn.
Keskikesällä 1989 Erik Hokkanen kävi jälleen Suomessa tehden muutaman keikan yhdessä White Midnightin kanssa. Syksyllä bändi vieraili silloisessa Neuvostoliitossa/Eestissä Tallinnassa ja Tartossa yhdessä Del Lordsien kanssa sekä Ranskassa Pariisissa. Vuoden 1990 keväällä tuli kutsu esiintymään Teksasiin (South by Southwest) SXSW -musiikkikonferenssiin. Tämän lisäksi tehtiin Austinissa pari klubikeikkaa Erik Hokkasen ja Alan Haynesin keralla.
Teksasin matkan jälkeen LP:n kappaleista otettiin toinen single 'Yippee!'/'Knockin´ On Heavens Door'. 'Creampistols' -albumi puolestaan julkaistiin huhtikuussa 1990 Ruotsissa ja Ranskassa.
Vaikka White Midnight olikin kohtuullisen suosittu, vei harvahko keikkatahti bändin taloudellisesti tiensä päähän puolentoista kasassaolovuoden jälkeen. Viimeinen esiintyminen oli heinäkuun lopulla 1990 Dinosaurockissa. Tällä keikalla nähtiin myös kitaristit Albert Järvinen ja Alan Haynes.
Tapio Rautavaaran muistoksi ilmestyi vuonna 1989 parikin eri kokoelmaa. Davea pyydettiin mukaan Megamanian kustantamalle kokoomalle 'Sunnuntaina sataa aina'. Hänen siinä esittämänsä 'Kulkuriveljeni Jan' on hänen oma valintansa, joka kunnioittaa paitsi Rautavaaran myös syyskuussa 1981 kuolleen Daven "kulkuriveljen", Janne Ödnerin työtä.
Tältä albumilta mukana ovat kappaleet:
Äänitetty: kesä 89, Käpylän työväentalo
Äänittäjä: Jari Kauppinen, Antti Kirvesmäki, Heikki Loukovaara
Tuottajat: Jari Haanperä, Reijo Sormunen
