Daven maaliskuun ensimmäisenä 2006 julkaistu D&D on periaatteessa pelkistetty setti, jonka pääosissa ovat vain laulu ja dobro.
(Mainio Olli Haaviston laatima katsaus dobroon muuten löytyy – ainakin toistaiseksi aktiivisesta – Rytmi-lehden numero 7/2001 linkistä).
Vaikka dobro on tunnettu country- ja bluegrass-musiikin ohella juuri bluessoittimena ja Dave on aiemmin tarttunut siihen lähinnä perinnebluesin ja kitarasoolojen parissa, ei D&D ole countryä eikä juuri bluesiakaan, ainakaan perinteistä sellaista. Daven mukaan ”…tässä dobro on eri käytössä. Innostuin dobrosta pari vuotta sitten ja aloin ensi kertaa myös säveltää sillä”. Ja edelleen ”…bluesin puolelta on vaikutteita tullut Bukka Whitelta ja Elmore Jamesilta, ja miksei Johnny Winteriltäkin”. Joka tapauksessa useimpia albumin kappaleita voisi luonnehtia enemmänkin balladeiksi kuin bluesiksi, jos kohta myös muutama reippaampi esitys mahtuu mukaan.
Lopputulos on kuitenkin jälleen Daven tapaan uniikki, semminkin kun mukana on runsaasti ”rytmikoristeita” (vrt. albumi Sillalla 1990), joilla kappaleita on sopivasti maustettu. Aivan kaiken kattavasta dobro-tutkielmasta ei ehkä voi puhua, mutta muutamilla pienillä keinoilla on soundeihin saatu monipuolisuutta, vaihtelevuutta ja mielenkiintoa pidempikestoistakin kuuntelua silmällä pitäen. Kazoo ja huuliharppu ovat tuttuja soittimia Daven musiikissa, mutta tässä yhteydessä uusi tuttavuus on theremin-niminen vekotin. Se koostuu tyypillisesti kahdesta boksiin yhdistetystä antennista ja sitä soitetaan liikuttelemalla käsiä antennien läheisyydessä. Theremin on yksi niistä harvoista soittimista, joissa soitto tapahtuu ilman fyysistä kosketusta.
Aihepiireiltään levyn kappaleet ovat tuttua Davea – oman tien valintaa ja rakkautta vain eri näkökulmista, soinnin yleisilme on rauhallinen. Daven mukaan tämä kokonaisuus onkin, jos nyt aiempaan verrata pitää, lähellä albumia Vanha & uusi romanssi (1979). Tämä koskee paitsi ilmettä, myös tekotapaa. Se oli suhteellisen lyhyestä äänitysjaksosta huolimatta kiireetön ja pakoton, ja äänityksiä tehtiin silloin kun siltä tuntui.
Huiluäänillä aukeavalla aloitusbiisillä Love Built a House kuuluu jo heti kupletin juoni – jos vain malttaa kuunnella. Rauhallisesti kerrotun tarinan sävelkulkuun nivoutuu lähes huomaamattomia taustaääniä – rummutusta, kaikuja, päällekkäin äänityksiä. Slidellä vedetty kakkosbiisi Runaway from Life täydentää tyylillisesti hyvin avausta.
Jotenkin hookermainen (ehkä se on vain kappaleen nimi), mutta siltikin vain omalta itseltään kuulostava Rockaboom on yksi albumin kerta kuulemalta korvaan tarttuvia biisejä. Siinä Daven viime aikoina omaksuma jutteleva, matalaääninen laulutyyli pääsee oikeuksiinsa.
When Hate’s Got a Knife on sitten taas enemmän opastava tarina, jonka taustalla tehosteääninä suhistelee theremin, ja sitä seuraava Electric Shoes huuliharpulla ryyditetty, aiempia menevämpi kappale.
Seuraavat biisit, ”Like an Empty Table” ja ”You Can’t Drive Me”, on nekin helppo nostaa tarttuvina kohokohtina esille. Tosin ensin mainitun lauluosuuksia olisi voitu hioa muutamin kohdin, niin että sen rytmikäs poljento pysyisi hieman tiiviimmin kasassa. Kaksikon jälkimmäinen on riemastuttava cross-over kooste, jossa supisuomalainen Dave saattaa yhteen amerikkalaisperäisen resonaattorikitaran, bolerotyyppisen espanjalaissoundin ja venäläislähtöisen theremin-vekottimen vinkunan.
Myös näitä seuraavat kappaleet tuntuvat muodostavan parin. Don’t Follow Your Harvest Down kokoaa surkeuden prototyyppiä ja pyrkii valamaan elämänuskoa ja aurinkoa ko. risuläjään. King of the Engineroom puolestaan luo kuvaa toisentyyppisestä henkilöstä, koneiden kunkusta. Molemmissa soiton soundi on tukeva ja mielenkiintoinen, ja molempia myös taustoittavat samaan tapaan lyömäsoittimet.
Kazoo tuo sitten oman värinsä ja värinänsä päätöskappaleisiin, itsenäistymisjulistukseen Under Your Wings sekä instrumentaaliin Cool Delta. Tämän päätösbiisin nimi viittaa New Orleansin seutuun jättijoen suulla ja siihen uhkaan, mitä kaupunkiin talvella myrskyjen nostamien tulvien myötä kohdistui – lähestyvien aaltojen kohinan pystyy kuvittelemaan kuulevansa Jani Viitasen hienovaraisessa peltien käsittelyssä.
Levyn äänitykset ja miksaukset on hoidellut jälleen Jani Viitanen. Paikkana oli Headline Studio ajanjaksolla 10.1. – 4.2.2006. Itse asiassa albumi oli suunnitteilla ja levy-yhtiön julkaisulistoillakin jo vajaata vuotta aiemmin, mutta tuolloin sen tekeminen jäi Rock’n’ Roll Bandin uustulemisen jalkoihin. Julkaisupäivä oli nyt 1.3.2006, mutta erillinen julkaisutilaisuus pidettiin Helsingissä 9.3.2006.
Albumin kuvat, huom. myös erityisesti erittäin Daven näköisen tyylikkään kansikuvan, on ottanut Harri Hinkka, muutoin kansitaide on Jani Mahkosen käsialaa.
Levyn julkaisutilaisuutta seuraavana päivänä, 10.3.2006 erityisessä juhlatilaisuudessa Valtion säveltaidetoimikunta luovutti myöntämänsä säveltaiteen valtionpalkinnon 2006 Dave Lindholmille. 15 000 euron suuruisen palkinnon luovutti johtaja Rauno Anttila opetusministeriöstä. Säveltaidetoimikunta kiitti perusteluissaan Lindholmin tinkimätöntä ja pitkää taiteilijauraa. Lehdistö ja media noteerasi palkinnon kiitettävästi, ja ansaittuja haastatteluita ja onnitteluita sateli.
Keikkarintamalla RRB:n jälkeen Dave keskittyi pitkälti soolojuttuihin. Joitakin vierailuja ja erikoiskokoonpanoja on toki nähty, mm. Matti Takalan 50-vuotispäivillä sekä Savoy-teatterissa 5.4.2006, jossa Dave oli yllätysvieraana Hasse Walli & Asamaan ja Steve Webb:n konsertissa.
Dave soitti tiukkaa bluesia ja istui Hassen Asamaan bändiin kuin hanska käteen.
Tulevan kesän 2006 juttuihin kuuluvat jälleen bändikeikat, joiden valmistelu on keväällä meneillään.
Yksi edellisen kesän 2005 kuriositeetteja oli Tampereen Hämeenpuistoon sekä Vanhan kirjastotalon puistoon Fonectan lahjoittamat 35 valkoista puupenkkiä, joiden metallilaattoihin on kaiverrettu otteita tunnetuilta tamperelaisilta rock-sanoittajilta. Säkeitä on lainattu mm. Eppu Normaalin, Popedan, Mikko Alatalon, Juice Leskisen, Dave Lindholmin ja Miljoonasateen kappaleista.
Penkkien julkistustilaisuus oli 6.6.2005 ja lavalla esiintyivät mm. Toni Lähteenmäki, Ville Leinonen, Veltto Virtanen, Moog Konttinen, Dave Lindholm, Heikki Hela, Pauli Hanhiniemi, Pate Mustajärvi ja Heikki Salo. Davelta penkkeihin on lainattu kolmea biisiä: Ja sinun äänesi, Joo, joo, mä rakastan sua sekä Sitähän se kaikki on. Lainaaminen olisi voitu ainakin Daven osalta ehkä tehdä vähän huolellisemmin, kuten oheinen kuva osoittaa…
(kuva puolestaan on lainattu 17.4.2006 Fonectan sivulta)
Keväällä 2006 Dave oli mukana Lahden Taidepanimolla (Päijänteenkatu 11) 16.3.-9.4. järjestetyssä Art Rocks -taidenäyttelyssä. Siinä oli nähtävillä 31 teosta kaikkiaan 12 taiteilijalta. Muita näyttelyn taiteilijoita olivat Tuomari Nurmio, Marjo Leinonen, Asko Keränen, Jimi Tenor, Jukka Orma, Marzi Nyman, Maria Hakkarainen, Pitkä Lehtinen, Jussi Sydänmäki, Ville Leinonen ja Harri Pöyhtäri. Näyttelyn järjesti Lahden Rytmin ystävät ry.
Love Built a House – Runaway from Life – Rockaboom – When Hate’s Got a Knife- Electric Shoes - Like an Empty Table – You Can’t Drive Me – Don’t Follow Your Harvest Down – King of the Engineroom – Under Your Wings – Cool Delta
Dave Lindholm: laulu, dobro, huuliharppu, theremin, kazoo
Jani Viitanen: lyömäsoittimet
Tuottaja: Dave Lindholm
Sovitukset: Dave Lindholm ja Jani Viitanen
Äänitykset ja miksaukset: Jani Viitanen, Headline Studio 10.1. – 4.2.2006
Masterointi: Hannu Leiden, Seawolf Studios 7.2.2006
Julkaisu 1.3.2006 (julkaisutilaisuus 9.3.2006)
Albumin kuvat Harri Hinkka, kansitaide Jani Mahkonen / LomaGraphics
