Dave Lindholm Lights -yhtyeen ym. basisti Mikko Löytyn soololevy BlueStars saatiin pakettiin maaliskuussa 2021 ja sen julkaisi Eclipse Music -yhtiö 24.9.2021. Dave vierailee yhdellä biisillä sooloilemassa. Löytty on julkaissut omia levyjä aiemminkin, mutta ne ovat olleet suomenkielisiä. Näin hän itse kertoilee: ”Tämä on ihan selkeästi blues- taikka rhythm&blues-levy. Enpä tiedä, mistä varsinainen idea tuli. Mutta olen ollut onnekas, että on ollut niin hyviä soittokavereita. Levyllä on siis kitaristivierailijoita (kuten Jarkka Rissanen, Nipa Niilola, Heikki Silvennoinen, Slim Butler…), kitaristeja, joiden kanssa olen soittanut ja soitan nykyisinkin. Ja kun pirautin kavereille ja kysyin mukaan, niin kaikki lupasivat heti tulla. Tämä oli lempimusiikkiani, kun itse olen kova kitarabluesdiggari.”
BlueStars-levyn kokoonpanoissa on eri biiseillä hieman vaihtelevia kattauksia. Daven kanssa soittavat Löytyn veljekset Mikko ja Sakari (rummut) sekä Sami Sippola fonissa ja (ilmeisestikin) Tapio Ylinen kakkoskitarassa. Kappaleena ”I Ain't Got No Home”, joka julkaistiin myös jo elokuussa Löytyn ja Daven nimissä digisinglenä. Albumista tehtiin CD:n lisäksi 100kpl:n sininen vinyylipainos.
Dave Lindholm Lights oli yhtyeenä varsin epäonninen orkesteri, sillä se pääsi koronan takia esiintymään livenä vain harvalukuisia kertoja. Onneksi ainakin yksi harvoista on streemattu ja dokumentoitu hienolta Vastavirtaklubin keikalta vappuaattona 2021 (Youtube). [Alkujuontojen jälkeen kohdassa 15:50 päästään tositoimiin, keikka päättyy 1:01:35, jonka jälkeen on vielä haastatteluosuus]
Löytty: ”Paljon on keikkoja siirretty ja uudelleen siirretty ja lopulta peruttu. Koko porukka on ollut harmissaan, kun kuitenkin bändi on ollut hyvässä iskussa koko ajan. Joulukuussa 2021 on tulossa vielä yksi viikonloppu Hesassa. Hankala kausi on ollut kaikille artisteille.”
Honolulun tekoprosessista ja laajemminkin: ”Kun korona alkoi, niin sovittiin, että mennään soittelemaan. Koko korona-ajan on käyty treenikämpällä - ei nyt joka viikko, mutta säännöllisesti. Muutaman kerran jälkeen Dave toi biisiaihioita ja alettiinkin treenata uusia biisejä ja sovittaa niitä yhdessä kämpällä. Tällainen tekotapa on bändille hauska, koska ei Davella ollenkaan välttämättä ole tekstejä eikä aina melodioitakaan valmiina. Joissakin biiseissä sillä on hyvinkin tarkka visio, mutta välillä on vapaata ja heitellään ideoita. Dave antaa kaikille tilaa olla luovia, ihan paras tapa tehdä. Jotkut sovitukset tulivat vaivattomasti parilla soittokerralla, mutta jotkut muodostuivat sitten vasta studiossa, kun soitettiin pohjat ja alettiin kokeilla. Davella on kyllä yllättäviäkin ideoita. Siellä on aika erikoisia juttuja välillä, pääsääntöisesti hänen itsensä keksimiä tai jostain nappaamiaan. Hänen mielikuvituksestaan ne pääsääntöisesti tulee. Ei maestro itsekään tiedä, kun tehdään pohjat, mihin se lopulta päätyy - näin voin hänen kanssaan useassa levysessiossa olleena sanoa.”
Honolulun kappaleista ei ole oikeastaan tarpeen nostaa mitään yksittäistä raitaa. Niiden voisi sanoa olevan perus-Davea, mutta jokaisessa on silti omat erityispiirteensä, jotka avautuvat kuuntelun myötä. Esimerkiksi ”Gramophone” julkaistiin jo kesällä vinyylisinglenä avauskappaleen ”Woodman Dance” kanssa. Sen jippo on puolivälin jälkeen alkava sanaton laulu, jonka lopussa levy ”jää paikalleen vouvaamaan” ja mukaan on miksattu naarmua imitoiva naksaus-efekti. Toinen esimerkki olkoon ”One Is a Robot”, jossa laulu on efektoitu konemaiseksi ja jossa on käytetty hienosti tuplaten (triplaten?) Rebecca Ogbeiden laulamaa stemmaa. Vastaavia erityispiirteitä löytyy joka kappaleesta, mutta tärkeässä roolissa on kitaristikaksikko Lindholm-Tommi Laine – vaikuttaa, että erilaisten efektipurkkien namiskoita on aktiivisesti käännelty eri asentoihin, kun kitaroiden vuoropuheluita on äänitetty.
Tämän vahvistaa Tommi Laine: ”Mähän tulin bändiin aika perinteisesti. Kesäisin Davea näki Telakan terassilla sunnuntai-iltapäivisin. Se kysyi, että lähdetkö bändiin ja mä sanoin, että it’s all right. Se oli niin yksinkertaista. Levyistä on tullut mullekin palautetta, ettei meidän osuuksia tai tyylejä levyllä oikein erota toisistaan. Oliko tarkoituksellista vai tahatonta, mutta olen kuullut näin sanottavan. Tuo ”Gramophone”-instrumentaali, siinä on soolo-osuus, joka me esimerkiksi on soitettu yhtä aikaa, mutta Dave soittaa mun kamoilla ja mä soitan sen vahvistimella. Meillä oli tällaisia juttuja - vaihdeltiin vehkeitä ja vahvistimia, mä soitin jotain Daven Stratolla ja hän mun Telellä. Vaikka levyn soundit vaihtelee biisikohtaisesti, niin tämäkin sekoittaa tai oikeastaan yhdenmukaistaa meidän kitarasoundeja. Sitten vaikka juuri tuossa ”Robot”-biisissä Dave halusi soittaa itse kaikki ne phaser- tai flanger-kitarat. Mä yllytin välillä ja tein jotain hullua siellä. ”Ghost Town King” sisältää paljon kitaroita. Siinä vuorotellaan lopussa ja ne äänitettiin erikseen: ensin tehtiin pohjat, sitten Dave soitti omat osuutensa ja minä sen jälkeen. Efektejä on käytetty. Honolulu on edelliseen meidän levyyn verrattuna psykedeelisempi tai kokeilevampi ihan tarkoituksella. Davella olivat ne biisit tähän jo lähtökohtaisesti erilaisia. Sillä jos ajateltaisiin tätä ihan puhtaana blueslevynä, niin olihan se aika outo. ”Go to Joan”, siitä Davella oli visio, jossa haettiin suurkaupunkisoundia. Mä tein ääniä, joita Viitasen Jani äänittäjänä ja miksaajana sitten vielä vähän kaiutti lisää. Kaikki ovat tässä yllyttäneet toisiaan menemään aina vähän pidemmälle. Tekninen juttu vielä tuohon mun ja Daven osuuksien erottumiseen. Miksauksessa yleensä pohjien komppikitaroissa mun kitarat ovat vasemmalla puolella ja Daven oikealla. Tyypillisesti soitettiin pohjat ensin ja soolot sitten jälkikäteen. Sooloissakin meidät on panoroitu näin, jos ei olla kuulokuvassa keskellä. Mä myös soitin varmaan molemmilla albumeilla slidet. Joka tapauksessa Honolulu-levyllä ne ovat kaikki mun soittamia.
Löytty nostaa oleellisen pointin: ”Mä näen nyt tavallaan albumitrilogian: Go – Lights – Honolulu. En tiedä ajatteleeko Dave itse niin. Näissä on sama komppiryhmä, minä ja Juppo Paavola. Eka oli selkeä blueslevy triolla. Kun toiseen tuli armoitettu kitaristi Tommi neljänneksi, niin ne biisit siirtyivät enemmän pois perinteestä. Go oli perinteisempää bluesia, vaikkakin Daven omaa tuotantoa. Tokasta albumista tuli vähän kokeilevampi ja tää kolmas Honolulu on hyvä jatke sille. Mun korvissa tässä on vieläkin erikoisempia biisejä. Hyvällä tavalla poikkeavia, ei mennä siitä missä aita on matalin, mutta kaikki on Davea ja taustalla kuuluu perinnemusa. Mä itse katselen näitä kehityskaarena. Näissä kolmessa levyssä käy tosiaan ilmi Daven sähkökitaran soitto, se on tosi taitavaa ja luovaa. Kaikki ei sitä muista tai edes tiedä, että Dave on kova vinguttaja. Levyiltä löytää senkin, että hän on musiikillisesti sivistynyt. Muusikkona kuulen itse niistä kuvioista sen esikuvia joita löytyy yhtä hyvin niin klassisesta, bluesista, jatsista, punkista tai rockista. Ylipäätään taiteet yleisemminkin ovat hallussa, Dave on aina seurannut aikaansa.”
Albumin CD-julkaisu oli 8.10.21. Vinyylinä julkaisuajaksi on suunniteltu helmikuu 2022 (25.2.22), mutta vuoden 2021 aikana vinyylipainosten tilanne on vaikeutunut prässäyskapasiteetin ja raaka-aineiden huonon saatavuuden takia, toki koronalla on myös ollut tässä osuutensa. Vinyylipainosten myöhästyminen on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Joka tapauksesta osa vinyylisatsista on 100 kappaleen sininen – sävy sävyyn tyylikkään kannen kanssa (mieleen johtuu albumin nimen perusteella Elviksen Blue Hawaii).
Palataan vielä alkuun Tommin sanoin: ”Kyllä se Daveakin on harmittanut, kun bändi on päässyt hyvään iskuun ja keikat ovat peruuntuneet. Luulisin, ettei kuitenkaan kahta albumia olisi tehty ilman koronaa. Meillä on vielä määrä olla 1-2 keikkaa Hesassa joulukuussa. Sitä ennen Löytyn Mikolla pitäisi olla joulukuun ekana päivänä Tampereella Klubilla keikka, johon tulee useita vierailijoita. Me käydään Lights-kokoonpanolla myös soittamassa siellä pari biisiä, yhtä niistä ollaan soitettukin omilla keikoilla.”
Marraskuussa 2021 Daven on tarkoitus tehdä sooloesiintymisiä ”Yksin”-otsikolla. SF-Blues lähtee rundille keväällä 2022, mukaan on edellisen kiertueen tapaan määrä tulla myös Eero Raittisen ja Jukka Gustavsonin.
Kesällä 2022 on sitten vuorossa jälleen Kynä ja kumppanit – suomenkielisiä vetoja Daven 70 vuotispäivien merkeissä – taikka 50 vuotta ensimmäisestä Isokynä-levystä.
Mainitaanpa vielä Honkatonk, joka on loviisalainen 2014 perustettu suomalaista rock`n`rollia soittava orkesteri. Honkatonkilta ilmestyy 12.11.2021 digisingle ja video. Kappale on Mikko Saarelan ennen julkaisematon sävellys ja sanoitus ”Chiquita (eli banaanit boikottiin)”. Singlen julkaisee Emsalö Music. Dave soittaa vierailijana biisillä dobroa ja on mukana myös videolla. Muutamia fyysisiä kappaleita singlestä on tarkoitus tehdä radiopromoiksi ja tekijänkappaleiksi. Honkatonkin miehistö on seuraava: Lasse Andersson (laulu ja kitara), Kjell ”Zellu” Starck (kitara ja laulu), Markku Fredriksson (basso) ja Marko Lipponen (rummut ja laulu).
A: Woodman Dance / Happy Corner / Just Remember / Gramophone / Too Many Flashlights //
B: Ghost Town King / One Is a Robot / Last Season / Go to Joan / Sunday Flower Sounds
Dave Lindholm – Vocals & Guitars
Tommi Laine – Guitars, Slide & Choir
Mikko Löytty – Bass & choir
Juppo Paavola – Drums & Percussions
Rebecca Ogbeide – Backing vocals (6,7,9)
