”On joitain musiikillisia juttuja, jotka kokee, että ne on just siinä ja silloin, kun niiden pitikin, ja tää on yks niistä”, totesi Dave uuden levynsä promovideon lopussa. Kyseessä oli Otto Donnerin kanssa tehty blues/jazz-henkinen albumi, joka sai nimekseen More Than 123.
Äänitykset tehtiin huhtikuussa ilman sopimusta levy-yhtiön kanssa, ja julkaisijaa jouduttiin jonkin aikaa hakemaan. Apuun tuli TUM records, joka totesi: ”More Than 123 -levyn myötä tähän asti vapaaseen jazziin keskittynyt TUM Records aloittaa uuden TUM Alternative -levysarjan, jolla kuullaan jazzin, rockin, bluesin ja muiden musiikkimuotojen raja-aitoja ylittävää uutta musiikkia.”
Albumi esiteltiin julkaisuinfossa seuraavin sanoin: ”Dave Lindholmin ja Otto Donnerin 12.10. julkaistava yhteislevy More Than 123 soi verevästi bluesin ja New Orleans -poljennon tahdissa. Tunnustettujen musiikkihahmojen yhteisissä sävellyksissä kohtaavat kiehtovalla tavalla Lindholmin vahva blues-tausta ja Donnerin jazz-estetiikkaa huokuvat sovitukset, jotka tulkitsee Suomen eturivin jazzmuusikoista koottu yhtye.”
Eipä tuohon ole paljon lisäämistä. AllStar-music astui pahasti harhaan hylätessään levyn nauhat, niin verevän ja taas erilaisen kattauksen Dave ja Otto pystyvät tällä kokonaisuudella tarjoamaan. Valitettavan lyhyeksi se vain jää, sillä kesto on karvan verran yli 30 minuuttia. Silti tai ehkä juuri siksi se on täysipainoinen ja tekijäkaksikonkin luonnehdintojen mukaan rento, luontevasti syntynyt, lopulta melko nopeasti tehty, ja osa kappaleista muotoiltiin lopullisesti vasta paikan päällä.
Ison bändin äänitykset tapahtuivat livenä 21-23. huhtikuuta 2010 Karelia Housessa Tammisaaressa, puikoissa oli Esa Santonen. Alussa oli ollut Oton idea pelastusarmeijatyylisestä torvilevystä, joka tässä muotoutui kuitenkin hieman erilaiseksi. Dave teki Tammisaaren DER-studiolla joukosta biisien hahmoja lyhyet demot, joita Otto muokkasi ja täydensi isommalle puhallinkokoonpanolle sopivaksi, blues/jazz-muotoon. Pohjien päälle Dave viimeisteli biisit parin päivän aikana laulu- ja kitaraosuuksilla. Miksaukset ja masteroinnit tekivät Santonen ja Donner. Dave antoi biisien järjestyksen, ”eka ja viimeinen oli selviä, loput niiden välissä pikkujuttuja”.
Kymmenen kaupunkia käytiin läpi The ShoeShinersin rundilla lokakuussa 2010. Dave kuvasi kiertueen luonnetta sanoilla "katumusiikkia kuppiloihin". The ShoeShinersin oli siis Dave plus Smackista ja The Hangmenistä tuttu Rane Raitsikka ja The Ballsissa meritoitunut Marjo Leinonen.
Ajatus The ShoeShinersin takana oli Rane Raitsikan halu tehdä jotain puhtaasti hauskaa ja paineetonta. Mukaan hän halusi arvostamiaan muusikoita. The ShoeShiners esitti kappaleita kaikilta kolmelta ja vähän muutakin, ideana ottaa mukaan heitä itseään miellyttäviä biisejä, joita muissa yhteyksissä ei ole ollut mahdollista esittää.
Why I Smile Again - Oh, Don - .I'm Right - Where You're Walking Now - True Life - I Know My Boulevard - Lucky Johnny's Gone
1.Why I Smile Again (Michael Dunkelin tenorisoolo)
2.Oh, Don (bluesvariaatio)
3.I'm Right
4.Where You're Walking Now
5.True Life
6.I Know My Boulevard
7.Lucky Johnny's Gone -> normaalia humppaa
Otto Donner (orkesterin johto)
Dave Lindholm (laulu ja kitara)
Manuel Dunkel (tenori- and sopraanosaksofoni)
Pepa Päivinen (baritonisaksofoni, huilu)
Tero Saarti (trumpetti, flyygelitorvi) fluegelhorn
Markku Veijonsuo (pasuuna)
Riitta Paakki (piano)
Ulf Krokfors double (basso)
Mika Kallio (rummut)
Kappaleilla “Where You're Walking Now” sekä “Lucky Johnny's Gone”:
Tom Bildo (alttotorvi)
Miska Miettinen (alttotorvi)
Petri Keskitalo (tuuba)
Mikko Helevä (Hammond B3 -urut)
