'Native Sons ...' on hyvin täysipainoinen kokonaisuus, vaikka Dave on myöhemmin todennut, että siirtämällä julkaisua puolisen vuotta olisi albumista saatu todella hyvä. Äänitykset tehtiin syksyn 1980 ja tammikuun 1981 välisenä aikana. Yhteensä studiossa vietettiin aikaa kaksi-kolme viikkoa, sillä osa materiaalista treenattiin paikan päällä. Tekeminen oli tarkkaa puuhaa ja kappaleita hiottiin kovasti. Levyn muoto muuttui myös ajan mukana, syksyn äänityksistä poistettiin joitakin mukaan ajateltuja biisejä ja tilalle tehtiin uusia. Ulos albumi tuli huhtikuussa 1981.
Positiivisessa mielessä tasaiseksi luonnehdittavan LP:n kaikki biisit kestävät kuuntelua hyvin edelleenkin. "C.C.Less/T.H.E..." -linjaa jatkaa A-puolen päätös 'Waves', ja tyyli on tallella muillakin kappaleilla. B-puolelle on valikoitunut enemmän hitaampia kauniita kappaleita kuten 'Let Me Forget You Slowly' sekä äänityksissä 'In Love' -nimellä kulkenut biisi, joka master-vaiheessa sai nimen 'Helena'.
Poikkeuksen kakkospuolen rauhallisesta linjasta tekee hakkaava 'Simplicity', jonka taustalla on Leppäsen monotoninen rumpukomppi. Siinä on neljä tahtia jotka toistuvat läpi koko biisin, Lindholm ja Vaahtera soittivat taustalla pyörivän, komppia toistavan nauhan päälle.
Bluesounds jatkoi keikkailuaan, suunta oli myös ulkomaille. Syksyllä 1981 bändi kävi kiertueella Saksassa ja Tanskassa. Näiden keikkojen saamista oli avittanut bändin autokuski Reima Alho, joka kyyditessään Piirpaukea Saksassa oli samalla sauhunnut Bluesoundsien puolesta. Saksan kuvioihin liittyi 'Blackin' paikallinen julkaisu sekä sikäläisen levy-yhtiön kanssa tehty yksityiskohtainen sopimus. Siinä esimerkiksi edellytettiin yhtiön satsauksen vastineeksi bändiltä vähintään kolmen vuoden kasassa pysymistä - asia, jota ei kuitenkaan onnistuttu pitämään.
Menestys kiertueella oli hyvä ja yleisöä paljon. Bluesounds esiintyi mm. Lyypekissä ja Mannheimissa sekä Dysseldorfin Suomi-viikolla. Dysseldorfin tapahtumassa oli muitakin suomalaisia esiintyjiä kuten Jone Takamäki, Nils-Aslak Valkeapää ja Piirpauke. Piirpauken kanssa yhdessä Bluesounds esiintyi tällä rundilla kuudesti.
Tulomatkalla bändi soitti 15.9.1981 Tukholmassa ilmaiskonsertin Sveriges Riksradiolle ohjelmaan Tonkraft. Noin tunnin kestävä erinomainen kokonaisuus käsitti 14 biisiä, joista suuri osa paiskataan läpi nopeissa fiiliksissä nopealla ja tiiviillä tempolla. Setin erikoisuus on encordena kuultu Billie Hollidayn hidas blues 'Fine and Mellow'. Keikka onnistui sen verran hyvin, että nauhoituksen siirtämistä levylle harkittiin - tätä ei kuitenkaan tapahtunut.
Vanhalla nähtiin syksyllä monituntinen "Mega"-konsertti, joka oli kolmimiehisen Bluesoundsin viimeisiä aktiviteetteja. Konsertissa bändi soitti ilman taukoja järjestyksessä läpi kaikki levyttämänsä materiaalin sekä loppuun vielä joukon blueseja.
Yhtyeeseen tuli Vaahteran ehdotuksesta mukaan syksyllä 1981 kosketinsoittajaksi Tapio Niemelä, joka oli soittanut porukan kanssa jo Bluesbringers-sivubändissä. Bluesbringers ei levyttänyt eikä treenannut, mutta kävi kyllä keikoilla - kasassa se oli parisen vuotta. Mieleen ovat erityisesti jääneet Albert Collins-vaikutteet sekä versio Lee Dorseyn kappaleesta 'Working In The Coalmine'. Esitetyt biisit olivatkin pääosin bluesstandardeja. Bändi oli itse asiassa sama kuin alkuperäinen Bluesounds Niemelällä ja Jukka Ormalla vahvistettuna.
Tältä albumilta mukana ovat kappaleet:
