Vuonna 1995 siis julkaistiin tämän sivuston perustana oleva, Daven siihenastisen uran kattanut, lähes sata biisiä käsittänyt neljän CD:n boxi, Sitähän se kaikki on. Kun boxi myytiin lyhyehkössä ajassa loppuun, oli tämän Rockadillon ja Siboneyn yhteisjulkaisun/kokoelmalevyn vuoro. Rockadillo oli tuolloin Davea manageroinut toimisto ja levy-yhtiö, Siboney Daven aiempien julkaisijoiden Love Recordsin ja Johannan katalogin oikeudet omistanut taho. Ajatus tällaisen kokoelman tarpeesta esimerkiksi radiosoittoa varten oli ollut Rockadillon Tapio Korjuksella jo pidempään. Mukaan uudelle koosteelle kelpuutettiin vain suomenkielistä materiaalia ja se julkaistiin syksyllä 1996. Seuraavassa kappalekohtaiset esittelyt Lippolevyn uudelleenjulkaisun liitteen mukaisena:
Albumin LLL, jolta tämä kappale on otettu mukaan, nimi tuli yksinkertaisesti Daven pienen tyttären jokeltelusta: "LLL". Kappale nousi hittibiisiksi ja radiosoittolistoille tarttuvan riffinsä ansiosta. Musiikillinen idea on perin yksinkertainen - viulukoulun harjoituskuvio, joka kitaralla soitettuna sai uuden muodon. Biisistä äänitettiin ensin versio, josta puuttui komppi. Se kuulosti kuitenkin liian paljaalta ja tehtiin siksi uudestaan.
Antero Jakoila – Kitaristi -kirjassa Dave muistelee tämän klassikkonsa taltiointia: ”Mun LLL-albumin Antero tuotti -93 ja se tehtiin sen olohuonestudiossa. Se on hauska levy. Kun soiteltiin, niin ihmisiä käveli kadulla, tavallaan siinä ihan vieressä. Sen näki hyvin toisesta kerroksesta. Levyn avainbiisistä ’Annan kitaran laulaa vaan’ mun on pakko sanoa, että saan kiittää sen onnistumisesta Jakoilaa. Mä vedin sen ensin vaan suoraan. Jakoila sanoi, että onhan tuo nyt sen verran hyvä, että kannattais laulaa kunnolla. Niin mä sitten otin sen uusiksi. Se oli varmaan aika huono se eka otto. Ja Korjuksen Tapsa vaati siihen taustalle komppijätkät ja Jakoilakin soittaa siinä. Kyllä noita saan kiittää, olis se ollut tyhmää jättää kesken.”
Tämän kokoelman ainoana varsinaisesti ennen ja missään muualla julkaisemattomana täkynä oli rytinäbiisi ”Sä voit auttaa”. Sen toinen, vähän myöhempi versio on englanninkielinen ”You Can Help Me” Daven Canpaza Gypsies -yhtyeen albumilla Hot (1997). Tässä ”alkuperäisessä” kappaleen toteuttajana on hiljattain uudistunut Canpaza-trio: Dave-Pertsa Tolonen-Kari ”Lacu” Lahtinen, vierailija Jarkko Evellä vahvistettuna. Bändin edellinen rumpali Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari oli muiden kiireidensä takia vaihtunut Lacu Lahtiseen. Äänittäjänä oli Jani Viitanen Headline-studiossa syksyllä 1996.
Ensimmäisen levyttämään päässeen Ferris-yhtyeensä albumin jälkeen Dave treenasi Timo Kojon kanssa akustisesti Tyrannosaurus Rexin kappaleita sekä uusia biisejään, joista yksi oli tämä ”Minun nimi on Nimessun”. Se sai ideoita ja vaikutteita paitsi T. Rexin hitistä ”Jeepster”, myös Tapio Rautavaaran ”Yölinjalla” -kappaleesta, josta lainattiin bassokuvio. Parivaljakko kävi muutamilla keikoilla. Taiteilijanimi Great Pen Lee, joka soololevyn myötä suomentui Isokynäksi, syntyi näihin aikoihin. Nimi oli peräisin eräästä julisteesta Daven seinällä.
”Minun nimi on Nimessun” oli ensimmäinen Davelta koskaan julkaistu single ja pieni diskohitti. Se tehtiin myös 1973 englanninkielisenä versiona “Do You Know Your Name” Loven kokoelmille Rock´n roll juhlaa 3 ja The Best of Love/Trilogy Records. Jälkimmäinen oli erään jenkkilevy-yhtiön, Trilogyn kanssa Love Recordsin tekemä yhteisjulkaisu. Suunnitelmissa oli julkaista kappale USA:ssa singlenä B-puolenaan instrumentaaliversio slide-pitoisesta biisistä ”Rakas rakas rakas” eli ”Baby, Just Sleep”. Tämä single ei kuitenkaan toteutunut, vaikka nauhat sitä varten tehtiinkin.
Vuoden 1982 lopulla jatkui Daven Bluesounds-yhtyeen toiminnan hiipuessa hänen suomenkielinen tuotantonsa. Single ”Sitähän se kaikki on” / ”Näyttelijä” tehtiin marraskuussa ja julkaistiin alkuvuodesta 1983. Siinä Daven kanssa esiintyvät Kristiina Helander (Sleepy Sleepersin riveistä tuttu Tiina Tiikeri), Elisa Korjus (mm. Tavaramarkkinat-yhtye) sekä Hassisen koneen rytmiryhmä Jussi ja Harri Kinnunen. Sen A-puolesta muodostui ajan myötä yksi Dave-klassikko, joka sai jo ilmestyessään hyvin soittoaikaa radiossa.
Singlen jatkona tuli keväällä ulos tammikuussa 1983 äänitetty albumi Huoneet 6 & 14. Mainitut singlebiisit löytyivät myös siltä, mutta sovitukset ja toteutus olivat erilaisia. Kappaleesta ”Sitähän se kaikki on” oli kaksi uutta versiota, joista toinen avasi levyn, toinen päätti sen.
Kappaleen singleversio julkaistiin aikoinaan tällä kokoelmalla ensimmäistä kertaa CD-muodossa.
Helsingin Juhlaviikot tilasi Davelta loppukesäksi 1992 musiikkiteoksen ja syntyi Kissatanssit, joka esitettiin kahdesti ja myös televisioitiin. Siitä koostettu albumi sisältää yhden Daven tunnetuimmista kappaleista, ” Puhelinlasku on mun”. Sen tarina kietoutuu Daven kanssa monesti yhteistyössä olleen amerikkalaisen lauluntekijä/trubaduuri Joe Vestich’n tempauksiin, kuten tämä on itse Dave Lindholm – Tietenkin kirjassa muistellut.
Tarina alkaa Etelä-Pohjanmaalta, Joen ensimmäisistä Tampereen ulkopuolella olleilta keikoilta: ”Istuin Seinäjoella hotellihuoneessa ja tyhjentelin minibaaria ja aloin soitella ympäri Amerikkaa. Mä olin stara!” Kahden keikkaillan jälkeen respa esitti laskelman, jonka saldo oli 700 markkaa minibaarista ja 3000 markkaa puheluista.
Tarina kehittyi vähän tuonnempana: ”Asuin sitten myöhemmin yhden kaverin luona jonka puhelinlasku alkoi kasvaa. No minähän juopotellessani soittelin ympäri Amerikkaa. Näitä tapauksia oli muitakin ja Aulabaarissa [Leena ja Pekka -ravintola Tampereella] niistä kehkeytyi sellainen Joen -puhelinlasku-juttu. Yksi kaveri sanoi juuri Aulabaarissa, että hänen poissa ollessaan oli ilmestynyt sellainen melkomoinen lasku. Minä sanoin ärtyneenä, että ’I know, I know the telephone bill’s mine, all mine’. Dave oli samassa pöydässä kitaran kanssa ja sanoi että hyvä idea. Sitähän esitettiin englanniksi ennen Kissatansseja.”
Englanninkielisen version kappaleesta on julkaissut 2003 Michael Monroe albumillaan Whatcha Want. Dave soittaa sillä versiolla kitaraa.
Loppuvuodesta 1974 Dave oli lähdössä jenkkeihin, New Yorkiin, harlemilaisen tanssiryhmän, "Dance Theatre Of Harlemin" mukana. Nämä olivat olleet menestyksekkäällä vierailulla Suomessa ja Dave oli ”innostunut ryhmästä”. Amerikassa syntyi tulevaa Rock´n´ Roll Bandin materiaalia sekä osa sitä seuranneen yhtyeen Pen Lee & Co:n levylle päässeistä kappaleista.
Ennen tätä, lokakuun alkupäivinä, äänitettiin suomenkielinen LP Fandjango, jolle koottiin Daven yksin kitaransa kanssa esittämää musiikkia. Kokonaisuus täydentyi Amerikan matkan jälkeen taltioidulla singlellä ”Voi kun riittäis pieni taivas”/”Vanha ruskea kirja”.
Singleä ”Voi kun riittäis pieni taivas” ja Fandjango-LP:tä voisi luonnehtia "Isokynän testamentiksi", sillä ne päättävät suomenkielisten levytysten kauden useaksi vuodeksi eteenpäin. Dave halusi taltioida nämä biisit, mutta toisaalta hän myös oli vaihtamassa tyyliä, koska halusi irti eräänlaisesta älykkö-imagesta, jota hänen ylleen oltiin tuolloin sovittamassa.
”Mihin vaan” on toinen tämän kokoelman kolmesta näytteestä albumilta Kissatanssit. Levyn tekemiseen uhrattiin moninkertainen määrä studiotunteja verrattuna Daven yleiseen tyyliin. "Hermot meinas mennä", on Dave muistellut näitä vaiheita. Albumilla soittaakin Daven lisäksi kahdeksanhenkinen bändi, mukaan lukien puhallinsektio – tosin ei juuri tällä kyseisellä raidalla.
Kitara- ja urkupainotteinen, svengaava ”Mihin vaan” oli myös yksi kolmesta Rockadillon promoCD:lle Tango, valssi ja muita hauskoja tansseja valitusta kappaleesta, jolla yhtiö 1992 markkinoi Kissatansseja. PromoCD-julkaisuja lukuun ottamatta Kissatanssien biiseistä ei tehty singlejä.
Keväällä 1973 julkaistiin yksi niin Daven kuin koko Suomi-rockinkin merkittävimmistä albumeista - alkuvuodesta äänitetty Daven toinen oma LP, Sirkus. Jos vaikutteet ensimmäisellä soolokiekolla olivat olleet Marc Bolanilta, niin tämän levyn ja tavallaan koko Daven uran eittämätön vaikuttaja oli Bob Dylan.
Albumin avausbiisi ”Jazzikansa tulee” on toteutettu hyvin pelkistetyillä keinoilla, soittimina vain akustinen kitara ja kazoo sekä rytmikkäät käsien taputukset. Siinä on kuitenkin hyvin tarttuva ja toistuva riffi. Tuo riffi siirtyi myöhemmin mm. Leningrad Cowboysien repertuaariin, ja sen voi kuulla kuuluisalla Puna-armeijan kuoron kanssa toteutetulla levyllä Total Balalaika Show - Helsinki Concert (1993) osana kappaletta ”Gimme All Your Loving”. Myös Dave oli jonkin aikaa mukana Leningrad Cowboys -miehistössä aivan sen alkuvaiheessa.
”Jazzikansa tulee” -kappaleen loppuriimin: ”Joskus vielä lähetän kortin kotiin, kehun siinä Luddea”, Ludde on yksi Daven isoista idoleista, Louis Armstrong.
”Tätä iloista siltaa” -kappale on Daven sooloalbumilta Sillalla, joka ilmestyi loppuvuodesta 1990. Albumin laulut kertovat tarinoita erilaisista ihmisistä, ne kuvaavat tilannetta tulevan ja menneen välimaastossa. Äänitykset on tehty Harasoo -studiossa elo-syyskuussa 1990.
Dave kutsui levyn musiikkia kotimusaksi, sillä oli "hienoa soittaa välillä hiljaa". Sillalla -levyn avauksena oli tämä kappale ”Tätä iloista siltaa et kävele yksin”. Sen hän oli jo aiemmin antanut levytettäväksi Kiti Neuvoselle (LP Nuoruustango, 1988). Ensiversiosta poikkeavan tulkinnan ja sovituksen lisäksi Daven omaan on tullut lisää yksi uusi säkeistö.
Daven tuolloinen, hänen kitaransa mukaan nimetty bändi White Midnight oli pannut pillit pussiin ja tästä eteenpäin Dave teki pääasiassa soolokeikkoja. Tästä kappaleesta muodostuikin soolokeikkojen klassikko, jota Dave on soittanut nykypäiviin saakka.
Klassikkoalbumilla Sirkus on peräkkäin kaksi kappaletta, ”Puhtaat laivat” ja ”Illan prinsessa”, joiden monesti katsotaan muodostavan yhden kokonaisuuden. Tällä kokoelmalla kuullaan kuitenkin vain ensin mainittu.
”Puhtaat laivat” -kappaleen lopullisesta muodosta iso ansio lankeaa Måns ”Måsse” Groundstroemille, joka tuotti Sirkus-levyn ja hoiti levyllä tarvitut piano-osuudet, soittaen myös joillakin kappaleilla bassoa. Dave on muistellut Tietenkin-kirjassa: ”Sit kun mä kuulin sen Puhtaat laivat vielä samana päivänä niin kyl mä olin hiljaa… Tiesin ett on hyvä biisi mut miten paljon Måsse sai siitä irti – se oli täys yllätys ja sillon tajusin ekan kerran mitä sovittaminen tarkoittaa.”
Sillalla-albumilta kohosi hitiksi tämä ”Tupaakka, viina ja villit naiset”. Kappale on irlantilainen sävelmä ”Cigarettes, Wusky And Wild Wild Women”, johon Dave teki suomenkieliset tekstit. Mukana ovat Mikko Kangasjärvi soittamassa haitaria sekä levyn äänittäjä Jani Viitanen lyömäsoittimissa. Dave kertoo kuulleensa kappaletta lapsesta asti veljensä Callen vuodelta 1936 peräisin olevalta savikiekolta. Dave oli soitellut biisiä keikalla ja kesällä 1989 tehnyt siihen suomennoksen.
Juttuun liittyy pieni työtapaturma sillä em. savikiekolla sävelmä oli merkitty traditionaaliseksi. Kun laulu alkoi saavuttaa suosiota, löytyikin Ruotsista oikeuksien omistaja ja ilmeni, että kyseessä ei ollutkaan traditionaalinen biisi vaan Tim Spencer -nimisen kaverin kappale. Oikeutta suomennokseen ei siis yllättäen ollutkaan ja teostokorvaukset menivät parempiin taskuihin.
Kappaleen otti levylleen myös Vilperin perikunta -yhtye, jonka kanssa Dave sivuhomminaan keikkaili, taiteilijanimenään siinä yhteydessä Tahvo Vilperi. Tahvo laulaakin Perikunnan versiolla biisistä yhden säkeistön.
”Juna sinne tänne” on Daven ja Orfeus-yhtyeen hienon Musiikkia-LP:n avauskappale. Levy sai ilmestyttyään 1974 muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kritiikiltä ja julkiselta sanalta nuivahkon vastaanoton, jota se ei olisi ansainnut.
Dave muisteli sekä levyn vastaanottoa että sen avausta 2017 albumin uusintajulkaisua valmistelleessa kuuntelusessiossa Svart Recordsin toimistolla: ”Mun mielestä tää levy lytättiin. YV-lehti oli ehkä paras. Se kirjoitti, että ’…jos tämä nuorimies haluaa nousta Suomen iskelmätaivaalle, niin ainakin on lyhennettävä lauluja’.
Meillä oli muutamia biisejä, joita Orfeuksen alkuvaiheessa soitettiin englanninkielisinä jameina, ’Juna sinne tänne’ oli sellainen. Mutta tässä on jännää se, että tää on yks harvoja tai ehkä ainoa, jossa mä käytän avointa A-virettä slide-kitarassa. Mulla oli slidenä helvetin halpa Framus, joku satasen vehje, yksmikkinen lankku. Tää biisi meni A:sta. Mitään muuta ei näin ole soitettu, kun mä siirryin avoimeen E:hen. Siinä mielessä aika poikkeuksellinen biisi. Janne Ödner soittaa tässä komppia.”
Lokakuun alkupäivinä 1974 äänitettiin Lahden Microvoxissa Isokynän suomenkielinen LP Fandjango, jolta tämä kappale on valittu mukaan. Jo saman vuoden syyskuussa oli julkaistu Orfeus-yhtyeessä Musiikkia-albumillakin mukana olleen Tiitta Spoutin ensimmäinen single, jonka kappaleet olivat Daven ”Sataa & 22” / ”Linnut laulaa niinkuin ennenkin”. Siinä A-puolella säestys on toteutettu akustisella kitaralla, ”Linnut laulaa...” -biisin taustalla on Orfeus.
”Sataa & 22” -kappaleen voi tulkita olevan nuorukaisen pohdiskelua sisältävän tunnelmakuvan, olihan Dave 1974 juuri 22 vuoden ikäinen.
Kappale on ollut myös yksi Daven omista suosikeista Fandjango-albumilta, sillä se on kulkenut vuosien varrella jatkuvasti mukana soolokeikkojen setissä. Sitähän se kaikki on -boxia varten Dave halusi myös erityisesti tallentaa ”Sataa & 22” -biisistä tuoreen version. Fandjango julkaistiin toukokuussa 1975.
Daven kaikkien aikojen parhaimmistoon kuuluvalla Sissi-albumilla 1987 olivat mukana Ippe Kätkä, Juuso Nordlund, Takku Ylinen, Sirpa Taivainen ja Pekka Tyni.
Lisäväriä toi amerikkalainen huippu jazzbasisti Sirone (oik. Norris Jones), joka oli The Groupin mukana vierailemassa Tampereen Jazz Happeningissä. Yllätyksenä Davelle Ippe Kätkä ja Rockadillo-levy-yhtiön Tapio Korjus hoitivat Sironen soittamaan levylle, koska ”Petin pienen linnun” -kappaleeseen ei tuntunut löytyvän sopivaa suomalaista kontrabasistia. Kyseinen laulu on hyvin kaunis, koko levyn helmi. Dave on kertonut biisin olevan alkujaan ranskalainen lastenloru, johon on tehty sävel. Erityisesti Takku Ylisen huilu luo kappaleeseen hienon soundin. Vaikka biisi tarttuu hyvin korvaan, ei sen rakenne ole kuitenkaan kovin yksinkertainen - ammattimiehen otteistaan huolimatta Sironelta kesti kokonaisen päivän omaksua kappaleen rytmitys.
Syksyltä 1973 on peräisin single ”Rock kukko” / ”Tätä on mun rock & roll”. Siinä olivat soittamassa Wigwam-rytmiryhmä Pekka Pohjola bassossa ja Ronnie Österberg rummuissa sekä A-puolella saksofonissa Raimo Wallen. Singlen tekoon ja eritoten ”Rock kukkoon” liittyi pieni perustavaa laatua oleva konflikti levy-yhtiön kanssa. Love Records halusi lähettää kappaleen Syksyn säveleen ja Dave ei. Dave totesi Soundi-lehden haastattelussa 1976: "...Mä olin helvetin loukkaantunu. Ei mulla tosin ollu varaa sanoo mitään - ei mulla ollu sopimuksii eikä mitää - mutt mä sanoin, ett jos te sen teette, nii sillo mä lähen käveleen koko lafkasta, koska te ootte ymmärtäny mut iha väärin: iha ku mä olisin pyrkiny siihen juttuun! No, se raukes, mutt siin oli hirveet selittelyt...".
Dave on myös kertonut kappaleeseen liittyvän toisen anekdootin Tietenkin-kirjassa: ”Wallen veti siihen sellasen saksofonisoolon saatana ett JEEEE! Oli studiolle tullessaan tapellu Hesarilla ja vetäny sillä fonilla jotain viinanmyyjää päähän niin ett se piti kasata kuminauhalla, se foni.”
”Rock kukon” riffiin on Dave itse palannut harvemmin, mutta Juliet Jonesin sydän-yhtyeen versiolla (LP Liisasta Liisaan, 1989) hän vieraili kitaristina. Se on myös mukana vuoden 2017 kiertuealbumilla Kynä & Kumppanit Live, mutta siinä sen laulaa Kari ”Kuja” Salmi – Daven ääniala kun on jonkin verran laskenut 1970-luvun päivistä.
Vuoden 1987 Sissi-albumilleen Dave valitsi varsin pitkän luomisprosessin päätteeksi tuottajaksi ja percussionistiksi Ippe Kätkän sekä basistiksi Juuso Nordlundin. Dave oli jammaillut paljon Nordlundin kanssa ja myös Kätkän hän tunsi hyvin jo pitkältä ajalta tietäen tämän monipuolisuuden. Albumi äänitettiin Nordlundin JJ studiolla elo-lokakuussa 1987.
Ippe Kätkä sai sovitustyöhön vapaat kädet ja jälki on maukasta, moderni studion teknologia kohtaa tuoreen live-tunnelman. Kuten ”Pyydän”- kappaleella, useassa muussakin kohdin pääosassa tekstien ohella ovat vivahteikkaat syntetisaattorit, jotka tuolloin olivat sangen harvinaisia kapistuksia Daven levyillä. Myös Kätkän omintakeiset, nyanssirikkaat ratkaisut ja rytmikoristeet ovat hyvin esillä tällä intensiivisesti toteutetulla kappaleella.
Keväällä 1979 yhtyeensä Pen Lee hajoamisen jälkeen Dave siirtyi Sleepy Sleeperseihin ja ryhtyi rivimiehenä ”Suomen Kiits Ritskardsiksi”. Tänä aikana, kesällä 1979, Dave levytti neljän vuoden tauon jälkeen suomenkielisen albumin, nimeltään Vanha & uusi romanssi. Levyltä ei julkaistu singleä, mutta sen tunnetuin raita on varmasti tämä ”Joo, joo, mä rakastan sua”.
Sleeppareiden mukana Dave oli ollut soittamassa kitaraa ja pianoa jo 1978 julkaistulla LP:llä Holiday in New York. Levy äänitettiin Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa Lahdessa ja tuon tapauksen jatkumona Dave sai Nurmikalliolta luvan käydä tekemässä omia äänityksiään studion joutoaikoina – levy-yhtiöstä tai kustantajasta kun ei ollut vielä tuolloin tietoa. Daven aiemmat levyt julkaissut Love Records oli mennyt konkurssiin ja sen raunioille oli vasta nousemassa Atte Blomin Johanna. Vanha & uusi romanssi olikin Johannan toinen albumijulkaisu, ensimmäinen oli Tuomari Nurmion Kohdusta hautaan.
Albumi aloitti kokonaan uuden suunnan Daven musiikissa. Mainittavaa levyllä on slangin korvautuminen kirjakielisemmällä ilmaisulla. Dave on todennut, että neljän vuoden tauon jälkeen slangi ei tuntunut enää luonnolliselta, vaan lähinnä dorkalta.
Kappale ”Joo, joo, mä rakastan sua” oli kypsynyt aikojen kuluessa, sillä sen ensimmäiset versiot olivat peräisin jo 1960-luvun loppuvuosilta.
Syksyllä 1991 Finnvox-studioissa äänitetty Daven albumi Sisar julkaistiin joulun alla. Se on tyylillisesti jatkoa kymmentä vuotta aiemmin toteutetulle levylle Aino. Kaikki sovitukset oli jälleen tehnyt Otto Donner, sävellykset ja sanoitukset ovat Daven käsialaa. Sisar-albumilla orkesterin muodostaa Lindholmin kitaran lisäksi sello (Ilmo Saaristo), neljä viulua (Heikki Hämäläinen, Lauri Haapanen, Mikko Pesonen ja Ilkka Viljanen) sekä kolme alttoviulua (Jussi Id, Arja Pesonen ja Mauri Pietikäinen).
Sisar-levyn kappaleista julkaistiin maaliskuussa 1992 single ”Viimeinen” / ”Kolmas”, jossa näitä kappaleita lyhennettiin ”radiosoittoon sopivammaksi”, eli niistä tehtiin ns. radio edit. Tällainen on myös tällä kokoelmalla kuultava versio - albumin kahdeksan ja puoliminuuttinen päätösraita on häivyttämällä typistetty vajaaseen kolmeen ja puoleen minuuttiin.
Kokoelman kolmas poiminta Sirkus-albumilta on hieman harvemmin kuultu ”Tanssi pieni tanssi”. Daven letkeästi etenevän laulun ja kitaransoiton ohella kannattaa kiinnittää huomio Wigwam-rumpali Ronnie Österbergin aina levolliseen, mutta svengaavaan ja tyylikkääseen työskentelyyn.
Dave treenasikin levyä varten yhdessä Ronnie Österbergin ja Mats Huldenin kanssa Otto Donnerin talossa ja ainakin kertaalleen myös Huldenin kämpillä. Sirkuksen studioäänitykset tehtiin Finnvoxissa tammikuun alun ja maaliskuun puolenvälin aikajaksolla, yhdellä-kahdella otolla lähes kaikki.
Sirkuksen kappaleiden nimiä on uusiokäytetty: Johanna-yhtiö poimi 1980 tältä ”Tanssi pieni tanssi” -kappaleelta nimen uuden aallon yhtyeitä esitelleelle kokoelmalleen (vaikka nimibiisiä ei kokoelmalla kuullakaan) ja myös tämän albumin alkuperäisessä julkaisussa mukana olleen Rockadillo-yhtiön nimi on peräisin Sirkuksen kappalelistalta.
Kissatanssit-albumi äänitettiin Lepakon Mustassa salissa elokuussa 1992 ja äänityksiä täydennettiin joillakin päällesoitoilla Finnvoxissa elo-syyskuun vaihteessa. Äänityksen live-tunnelman ja oikean akustiikan takaamiseksi varten Tom Vuori rakensi saliin tilapäisen studion.
Musiikkina Kissatanssit toimi ja toimii paremmin kuin lavateoksena, sillä kyseessä oli kokoelma hyviä lauluja, ei niinkään yhtenäinen rockteos. Tämä näkyy myös siinä, että levylle kappaleet on valikoitu eri järjestykseen kuin mitä ne lavalla esitettiin. Avausbiisi oli tämä ”Silti”. Anekdoottina mainittakoon, että albumin päättävä ”Viimeinen kissavalssi” on tehty Daven tuolloiselle omalle kissalle, nimeltään Vai Niin Radio.
Neljäs näyte Isokynän klassikkoalbumilta Sirkus on tämä ”Kaikki menee seinään”. Soundille leimaa-antava piirre tässä on Daven pitkäaikaisen ystävän, kosketinsoittaja Heikki ”Hessu” Hiekkalan maukas urkutyöskentely. Hiekkala olikin mukana mm. jo Daven ensimmäisessä Ferris (Wheel) -yhtyeessä ja myös Daven tulevassa bändissä, Orfeuksessa. Vuonna 1973 Davella oli yhtye Rocket, jonka keikkasettiin tämäkin kappale kuului, mutta omia levyjä Rocket ei tehnyt.
Yle Areenassa on kuultavissa ja nähtävissä Daven ja Orfeuksen yhteinen studio-livetulkinta kappaleesta tv-ohjelmassa Pop Forum. Ohjelma esitettiin ensi kerran 26.2.1974.
Yksi suosituimpia, kenties suosituin, Daven kaikista kappaleista on ”Pieni ja hento ote”. Sen levyttämisen aikana Dave keikkaili jälleen Sleepy Sleepersien riveissä. Aikaa kului paljon Lahdessa ja Sakke Järvenpää kyyditsi Davea levyä tekemään Helsinkiin. Kappale on yksi neljästä Aino-albumilla julkaistusta raidasta.
Toteutustapa koko albumilla oli uusi ja erilainen, sillä Dave toimitti aluksi Otto Donnerille kappaleista "raakaversiot", ilman tekstiä olevat luonnokset. Alun perin sovittajana piti olla Se-yhtyeen Yari (Jari Knuutinen), mutta tämä yritys ajautui herroilta vahvasti ns. viihteen puolelle. Otto Donner otti homman tosissaan, työsti aihiot eteenpäin, sovitti ja oli tiiviisti mukana valvomassa studiotyöskentelyä ja johtamassa muusikoita. Taustalla on jousikvartetti jossa on kaksi viulua, alttoviulu ja sello. Tavoitteena oli kvarteton pelkistetty ilmaisu, jossa kuuluisi vain oleellinen. Lopullisen muotonsa kappaleet saivat Daven töille tyypilliseen tapaan studiossa, joka oli jälleen Finnvox. Siellä aikaa kului vajaan viikon verran joulukuun 1981 alkupäivinä. Levy julkaistiin helmikuussa 1982.
Ajatukset tällaisen albumin tekemisestä ja sen muodosta olivat kypsyneet monen vuoden ajan, vaikkakin Dave on kertonut kirjoittaneensa ”Pieni ja hento ote”' -biisin tekstin parissakymmenessä minuutissa bändin ollessa ruokatauolla. Tarina ja kappaleen nimi liittyy muistoihin Daven siviilipalveluksesta 1973-74, jonka hän suoritti Helsingin Eläintarhantien Sokeain koulussa ja kirjastossa ja tapaukseen, kun hän saattoi pihalle yksin jääneen näkövammaisen tytön kädestä pitäen ruokasaliin.
Kappaleesta tehtiin myös jukebox-single ”Pieni ja hento ote, osa 1 ja osa 2”, jossa liki kahdeksan minuuttia kestävä kokonaisuus jaettiin kahtia levypuoliskoille yksinkertaisesti häivyttämällä se keskeltä. Ratkaisun taiteellisesta toimivuudesta voi olla montaa mieltä ja tällä kokoelmalla kuullankin albumin täyspitkä versio.
Helmikuussa 2021 Jaakko Riihimaa
Lähteet/viitteet:
Jaakko Riihimaa; Dave Lindholm Rockdata-sivut
Jaakko Riihimaa - John Fagerholm: Antero Jakoila – Kitaristi, Reuna kustannus 2019
Lamppu Laamanen: Dave Lindholm – Tietenkin, Johnny Kniga 2015
